Erkki Laukkanen Otetaan vastuu ihmisestä

Strategia Suomelle on jo puoliksi valittu

  • Strategia Suomelle on jo puoliksi valittu

Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen esittämä ja pääministeri Stubbin tilaama Strategia Suomelle on herättänyt yllättävän vähän keskustelua. Ja sitäkin vähää keskustelua on varjostanut Vartiaisen loikka demareista kokoomukseen.

Itse kissaa ei ole pöydälle nostettu.

Kun Vartiainen kolme vuotta sitten palasi Ruotsista, ajatukset talouden tarjontapuolen ensisijaisuudesta tulivat hänen mukaan.  Hän esitteli niitä SAK:n talouspoliittisessa seminaarissa 16.3.2012 tavalla, jota en varmasti koskaan unohda.

Hänen yhden kalvon alustuksensa upposi yleisöön kuin kuuma veitsi voihin. Näin siitäkin huolimatta, että tarjonnan taloustieteessä ammattilitot on aina nähty kehityksen pahimpina jarruina. Eikä hurmosta lainkaan häirinnyt Juhanan suitsutus Anders Borgille, Ruotsin porvarihallituksen valtiovarainministerille.

No, tänään voi jo jonkin verran häiritä. Mutta ehkä ei sittenkään itse asian vuoksi. Tarjontapuolen taloustieteestä kun on tullut osa eurooppalaista sosialidemokratiaa, osa kolmatta tietä. Ja kolmanteen tiehen perustuu myös Borgin ja Vartiaisen esitys strategiaksi Suomelle.

Mitä on kolmas tie?

1990-luvulla esitetyn kolmannen tien piti avata uusi väylä perinteisen sosialidemokratian ja uusliberalismin välissä. Nyt tiedämme, että ei avannut. Käteen jäi vain sosialidemokratian uusi brändi, keskusta-vasemmisto. Muilta osin ”moderni” sosialidemokratia sulautui osaksi uusliberalismia, tuottajien valtaa.

Ja näin on käynyt lähes kaikissa tuntemissani maissa. Ensin Iso-Britanniassa, sitten Saksassa, Italiassa ja Espanjassa. Parhaillaan sosialidemokratiaa popularisoidaan Ranskassa, jonka presidentti presidentti Francois Hollande kutsuu itseään tarjontapuolen sosialistiksi.

Enkä usko, että Pohjoismaat olisivat poikkeus sosialidemokratian uusliberalisoinnissa. Esimerkiksi Paavo Lipposen SDP jaksolla 1999 - 2003 ja Jens Stoltenbergin Norjan työväenpuolue 2000-luvun alussa olivat erittäin tarjontakeskeisiä puolueita. Paitsi maahanmuuton osalta. Se hiersi silloin ja se hiertää edelleen.

Mitä seuraavaksi?

Sitä kysymystä voi arvioida Borgin ja Vartiaisen raportin perusteella. Kun siitä siivoaa pois laiskottelua koskevat moralismit, jäljelle jää ehdotus aggressiivisesta, sisäisen devalvaation tuottavasta palkkamallista. Siis jotakin sellaista, jota monet keskusta-oikeiston talousviisaat ovat ehdottaneet jo aiemmin.

Kirjoittajilla ei ole myöskään ole mitään työmarkkinajärjestöjen keskitettyä vallankäyttöä vastaan, päinvastoin. Jos jostakin pitää sopia, niin kirjoittajien mielestä se pitäisi tehdä mahdollisimman keskitetysti ja kansallista hintakilpailukykyä silmällä pitäen.

Tällaista strategiaa työmarkkinaosapuolten on aika vaikea vastustaa. Siinähän sopimuspöytä kirjaimellisesti kutsuu ”talvisodan hengessä” – siinä samassa hengessä, missä se aikoinaan syntyikin. Ja haluttiinpa tai ei, sopimustoiminnan historialla on aina ollut suurempi merkitys kuin sopimuspolitiikan tulevaisuudella.

Itse en voimakaksikkomme strategiaa Suomelle kannata. Mutta minultahan tätä asiaa tuskin tullaan kysymään. Sen ratkaisevat ne puolueet, jotka seuraavan hallitusohjelman kirjoittavat. Jos vaihtoehtoista keskustelupohjaa ei onnistuta luomaan, keskustelu tullaan käymään voimakaksikkomme paperin pohjalta.

Pahoin pelkään, että Strategia Suomelle on jo puoliksi valittu.

 

Erkki Laukkanen

 

Julkaisu: http://vnk.fi/julkaisu?pubid=4003

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Erkki Laukkanen kutsuu itseään vasemmistoliittolaiseksi. Jos ja kun näin on, niin Laukkasen kirjoitelmaa voi kutsua vasemmistoliiton hautajaiskirjoitelmaksi.

Borgin ja Vartiaisen kyhäelmä on mielestäni jumalattoman typerä. Tässä yhteydessä en mene sisältöperusteisiin. Ehkä teen sen erikseen.

Juha Sipilän viimeaikaiset puheet (esim. "riittävä kriisitietoisuus) ovat alkaneet vihastuttaa enemmän ja enemmän mutta ehkä joutuu SITTENKIN äänestämään vaaleissa keskustaa, ei keskustan ansioiden takia vaan voidakseen äänestää vartiaisia, laukkasia, borgeja ja lylyjä VASTAAN.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Olen samaa mieltä kuin Paasikivi vuonna 1946, että koko eduskunta pitää vaihtaa. Uudet puolueet ja uudet kasvot. Kenenkään ei pidä äänestää puoluediktatuurin junttaamia ehdokkaita. On saatava aikaan muutos.

Käyttäjän tervoneneduskuntaan kuva
Janne Tervonen

Muutoshaluisille löytyy hyvä kattaus pienpuolueita, todellisuus vain tuppaa menemään siihen "olipas kiva tikkuaski ja kynä, äänestämpä tuota henkilö" malliin.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Menemättä Borgin ja Vartiaisen raportin asiasisältöön laajemmin totean että raportin yhtenä argumenttina käytetään "kansalaisten suurta luottamusta poliittiseen järjestelmään" (sivu 10) ja "kansalaisten välillä vallitsevaa hyvää luottamusta" (sivu 25).

Helsingin yliopiston Studia generalia -luennolla 26.2.2015 pohdittiin luottamusta. Luennoitsija, akatemiaprofessori, kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi sanoi, että Suomen kriisiytymisen syy on liika luottamus ekonomisteihin.

Tässä asiassa uskon Martti Koskenniemeä. En usko Juhana Vartiaista. En usko Anders Borgia. En usko Erkki Laukkasta, en Lylyä, en SAK:ta, en työmarkkinajärjestöjä.

Petteri Hiienkoski

Kiinnostava kirjoitus. Sosialidemokratian uusliberalisoitumista olen samaa mieltä ja sen perusteet ovat nähdäkseni valtapoliittiset.

Minunkaan talousajatteluuni ei B & V:n ehdottama työvoiman tarjonnan lisääminen mahdu muutoin kuin siinä tapauksessa, että tarkoituksena olisikin talouden kurjistaminen ja massatyöttömyys.

Mikä on kantasi siihen, mitä B & V esittävät Suomen taloustilanteen syistä? Onko heidän analyysinsä kilpailykyvystä mielestäsi kohdallaan?

Jos suljetaan pois euroasta eroaminen, mikä on ehdotuksesi taloustilanteen korjaamiseksi?

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Kummallista, että Suomeen tuodaan Ruotsista tällainen kapitalistinen malli, jota ei edes Ruotsissa ole toteutettu. Siellä on vahvistettu kysyntäpuolta ja ostovoimaa. Vuosi sitten olin Ruotsissa, kun Reinfeldt puhui, että pitäisikö kuppiloiden ja vastaavien arvonlisäveroa vieläkin laskea, jotta syntyisi lisää työllistävää pöhinää ja maahanmuuttajien kebabbiloita. Ruotsissa eläkeläiset eivät ole leipäjonoissa kuten Suomessa. He fiikkaavat kuppiloissa.
Tämä tilastoartikkeli kertoo paljon: http://scb.se/sv_/Hitta-statistik/Artiklar/Hushall...

Niin ja onhan Ruotsilla oma kruunu ja rahapolitiikka, jota Suomella ei ole.

Käyttäjän KajRisberg kuva
Kaj Risberg

He ajavat Suomea Kreikan tielle, josta jo kaikki lienevät yhtä mieltä, että se on katastrofi.

Käyttäjän erkkil kuva
Erkki Laukkanen

Kiitos palautteesta. Kaikkia arvioni ei selvästikään miellyttänyt ja joku taisi kommentoida ilman lukemista. Petteri kyseli kantaani B&V:n kilpailukykyanalyysiin. Siinä, kuten valtaosassa muutakin keskustelua, vastausta kilpailukykyyn haetaan kansalliselta tasolta, toinen toistaan kampittaen. Kuvitelkaa nyt vaan, että kaikki EU-maat (kuten muutkin maat) alkaisivat kilvan kohottaa kilpailukykyään toinen toistaan pienemmillä palkankorotuksilla tai jopa palkanalennuksilla. Mitä muuta siitä voisi seurata kuin nopeutuva spiraali kohti uusia köyhyystasoja. Sen kirjoittajat varmasti itsekin hyvin tietävät, mutta eivät sitä jostakin syystä suurelle yleisölle kerro. Miksi eivät kerro? No, tietysti siksi, että kaikki se kansainvälisyys, josta he tähän asti ovat paasanneet, alkaisi näyttää aika teennäiseltä. Kyllä tässä EU:n vuonna 1992 omaksumaa integraatiokonseptia nyt koetellaan. Sillähän ei ole mitään muuta juurta kuin kilpailukyky. Mutta siitä huolimatta se on äärimmäisen haavoittuva sille, että maat alkaisivat nokittaa toisiaan juuri sillä kilpailukyvyllä. Ajatelkaa nyt vaikka sitä, että Ranska tekisi Saksat, eli uudelleenorganisoisi koko työmarkkinamallinsa kansallisen kilpailukyvyn näkökulmasta. Mitä EU:sta sen jälkeen olisi jäljellä?

Toimituksen poiminnat