Leikataan, kun ei muuta keksitä?

Pääsääntö poliittisessa päätöksenteossa on, että ei käynnistetä mitään sellaista, jonka seurauksia ei tunneta. Poikkeuksena säännöstä näyttäisi olevan talouspoliittinen päätöksenteko.  Siellä pelataan nyt mielikuvilla.

Mallia muille näyttää valtiovarainministeriö, VM.

VM esittää alkavalle vaalikaudelle vähintään kuuden miljardin euron leikkauksia. Valtion menoista se leikkaisi neljä, kunnilta kaksi. Valitettavasti VM ei esitä laskelmia kiristysten sosiaalisista vaikutuksista. VM:n yksisilmäisyydelle on kuitenkin selitys: sen on mukauduttava EU:n budjettialijäämää koskeviin rajoituksiin.

Todennäköiset hallituspuolueet ovat suurempi ongelma. Niiden ei olisi mikään pakko hirttäytyä viran puolesta tehtyihin laskelmiin. Mutta niin ne kuitenkin tekevät. Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta kaikki puolueet esittävät mittavia leikkauksia, ja monet heti vaalikauden alussa.

Samalla ne lupaavat satoja tuhansia uusia työpaikkoja. Pääasialliseksi keinoksi puolueet esittävät talouskasvua, jota ei ole näkyvissä, sekä niitä samoja rakenteellisia uudistuksia, joita ne juuri peruivat. Ja yhdestä asiasta ne ovat täysin varmoja: elvytyksen aika on ohi.

Tämä tilannearvio on väärä.

Ja on onnetonta, jos hallituksen ovi aukeaa vain allekirjoittamalla väärä tilannearvio. Väärän tilannearvion varaan rakennettu hallitusyhteistyö on tuomittu epäonnistumaan. Vuoden 2009 jälkeen Suomi ei ole elvyttänyt, toisin kuin talouspuhettamme hallitsevat pankkiekonomistit ovat väittäneet.

Yliopistoekonomistien selvä enemmistö on toista mieltä. Elvytyksen puolesta ovat viime aikoina puhuneet myös kaikki suuret talousinstituutiot, EU-komissiota lukuun ottamatta. Mutta juuri valmistuneessa Suomen maaraportissa EU-komissiokin on aprikoi jo eräitä aiempia leikkaussuosituksiaan.

Ehkä sielläkin on vihdoin tajuttu, että tällä menolla edessä on pitkä nollakasvun tai jopa negatiivisen kasvun kausi, jonka myötä hupenee myös usko kaikkeen siihen, jolla EU:ta on tähän asti perusteltu. Valitettavasti tämä taju ei ole vielä tavoittanut Suomen vientisektorin nimissä esiintyviä puolueita.

Historia ei toista itseään.

Leikkauksia esittävät vetoavat usein ns. Liisan (Jaakonsaaren) listaan, jolla Paavo Lipposen hallitusten (1995 – 2003) leikkauksia pohjustettiin. Turhaan vetoavat. Silloin elettiin toista aikaa: vientikysyntä veti ja veti myös muuta taloutta, koska teollisuuden osuus tuotannosta oli noin kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.

Nyt vientikysyntä ei vedä. Ja jos vetäisi, niin vienti ei vetäisi perässään muuta taloutta. Viennille uhraaminen altistaisi meidät kotimarkkinasektorimme taantumalle. Emmekä silti voisi olla varmoja edes vientisektorin elpymisestä. Siksi Lipponen ja Liisan listat joutaisivat jo historiaan.

Mutta puolueiden vaaliohjelmissa ne elävät uutta renessanssia, ja entistä ongelmallisemmin painotuksin. Esimerkiksi SDP:n leikkausehdotukset kohdistuvat suurelta osin tulonsiirtoihin, mikä tutkimustiedon valossa on kaikkein haitallisinta. Samalla kuitenkin ”pitkäaikaistyöttömille taataan mielekäs työ”.  Jne.

Millä rahalla?

Toteutuessaan leikkaukset syrjäyttäisivät suuren osan työvoimasta pysyväisluonteisesti työmarkkinoilta sillä seurauksella, että potentiaalinen kasvu entisestään heikkenisi. Niiden avulla myös suhdanneluontoisista, kysynnän puutteesta johtuvista ongelmista, tehtäisiin rakenteellisia.

Jos tämä onneton kehityskulku halutaan välttää, valtion on luotava perusta vaihtoehtoiselle, koko kansantaloutta koskevalle pitkän aikavälin strategiselle elvytysohjelmalle. Ei mikään helppo nakki. Mutta jos valtio sitä tehtävää ei ota, niin ei sitä ota kukaan muukaan.

Yksi osa tätä ohjelmaa olisi digitalisaation nimellä tunnettu tiedonsiirtoalusta ja sen tuotannolliset sovellukset aina ajankohtaiselle sosiaali- ja terveyssektorilla. On vaikea kuvitella, että puolueet sen enempää kuin yksityiset yrityksetkään tällaista ”platformia” koskaan tuottaisivat.

Se homma kuuluu valtiolle.

 

Erkki Laukkanen

erkkil
Vasemmistoliitto Mäntsälä

Olen kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen Mäntsälästä. Ammatiltani olen ekonomisti, koulutukseltani kauppatieteiden tohtori. Erilaisissa kansalaisjärjestöissä olen myös osallistunut toimintaan avoimuuden puolesta ja korruptiota vastaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu